Olisi mukavaa, jos kommentoisitte tekstejäni jotenkin. Lukeeko näitä oikeasti joku? Vai onko sekin vain omaa harhaani?
Kiitos ja kumarrus :)
maanantai 29. lokakuuta 2012
Toisia miehiä
Ensimmäisenä on valitettava tänne, kuinka kurjaa elämä on ilman autoa. Niin, ei muuten, mutta tuo talvi pääsi hiukan yllättämään autottoman sinkkunaisen, paskapaskapaska!!!! Onneksi, siis onneksi, löytyy edelleen niitä herrasmiehiä, jotka suostuvat auttamaan neitoa hädässä. Pääsin tänään siis autokyydillä töihin. Aamulla poukkoilen linja-autoasemalle ostamaan itselleni bussikortin. Näyttää vahvasti siltä, että tämä lumi (jota muuten sataa koko ajan lisää!!!) jää ikuisiksi ajoiksi (eli 6 kk) maahan, paskapaskapaska!
Mietin tuossa, miten tänne muotoilen seuraavan asian. Olen tänne kirjoittanut huonosta avioliitostani, lopulta tapahtuneesta erosta, vatvonut ja vellonut epätietoisuudessani, enkä ole kuitenkaan ollut täysin rehellinen. Minulla oli suhde toiseen mieheen. Siinä se tuli. En ole ollut siis täysin rehellinen tänne kirjoittaessani, tai olen, mutta jättänyt asioita kertomatta. Tunnen huijanneeni.
Suhteeni tähän Toiseen mieheen oli jotain aivan erityistä. Ja on kai vieläkin. Se alkoi aivan viattomasti viestittelystä viime keväänä ja lopulta tiet johti samaan sänkyyn. Se millainen vaikutus hänellä oli erooni, jää varmasti epäselväksi ikuisesti. En osaa enää eritellä syitä ja seurauksia. Mutta minä rakastuin häneen, päätä pahkaa. Jossain vaiheessa kesää hän tuskastui siihen, ettemme voi tavata niin usein kuin HÄN haluaisi. Kuinka minun jaettu huomioni ei riitä. No nyt kun olen eronnut ja huomiotani saisi yllin kyllin, nyt ei enää kelpaakaan. HÄN haluaa omaa tilaa. Ymmärtäisin asian, koska niin minäkin tarvitsen omaa tilaa ja olen häneltä tiedustellut asiaa muutamaankin otteeseen. Hän ei ole antanut vastausta. Pitänyt minua epätietoisena, että missä mennään ja sitten...
Hän nolasi minut julkisesti, loukkasi ja oli ilkeä. Hän sai minut tuntemaan itseni ripustautuvaksi ämmäksi. En enää tiedä haluanko hänen kanssaan enää mitään. Hän haluaa omaa tilaa ja minä tarvitsen oman miettimisrauhani. Jotain hän särki. Enkä usko sen korjaantuvan enää. Lumous on haihtunut, vaikka haluan häntä edelleen niin kovaa, että koko kroppaa särkeen.
Mutta koska sinkkuelämä on myös oman surullisuutensa lisäksi älyttömän mukavaa ja vapaata, voi miestäkin vaihtaa lennosta toiseen. Näpsistä näin, ja homma hoituu. Tosin tämän "uuden" miehen kohdalla on kyse totaalisesta hauskanpidosta ja hyvästä seksistä, sillä hän on muuttamassa maasta pois. Miesmakuni on yleensä suurempi, jos niin voi sanoa. Pidän siis isoista miehistä, joilla on voimakkaat kädet ja leveät hartiat. Ja hyvä selkä!! Pidän myös pitkistä miehistä. Muuttaja-mies on vain pirun hyvä kroppainen, kaikessa pienuudessaan. Enkä tarkoita miehistä mittaa, en! Muuttajaa on mukava hipsutella ja halailla. Kai sitä nyt nainen saa hieman lämpöä ja läheisyyttä toivoa? Jokin vetovoima vain puuttuu...Ja hän on Toisen miehen kaveri.
Tottahan on se, että seksin harrastaminen Muuttajan kanssa on vain halua kostaa Toiselle miehelle. Näyttää, että ei minua haittaa, jos sinä et enää halua minua. Ja saada hänet mustasukkaiseksi, tai epäileväksi. Mutta ei me olla toisillemme annettu mitään lupauksia. Nyt vain haluan näpäyttää. Hän saa minun sydämeni sykkimään, pakahtumaan ja suremaan. Vitun mies!
Toisaalta se on myös todistelua siitä, että minä kelpaan. Joku on kiinnostnut minun ajatuksista ja haluaa minua fyysisesti, kun Toinen mies ei halua. Itsetuntoni, mihin olet kadonnut?
Ja onhan Muuttaja tosi mukavakin, tietysti.
Mietin tuossa, miten tänne muotoilen seuraavan asian. Olen tänne kirjoittanut huonosta avioliitostani, lopulta tapahtuneesta erosta, vatvonut ja vellonut epätietoisuudessani, enkä ole kuitenkaan ollut täysin rehellinen. Minulla oli suhde toiseen mieheen. Siinä se tuli. En ole ollut siis täysin rehellinen tänne kirjoittaessani, tai olen, mutta jättänyt asioita kertomatta. Tunnen huijanneeni.
Suhteeni tähän Toiseen mieheen oli jotain aivan erityistä. Ja on kai vieläkin. Se alkoi aivan viattomasti viestittelystä viime keväänä ja lopulta tiet johti samaan sänkyyn. Se millainen vaikutus hänellä oli erooni, jää varmasti epäselväksi ikuisesti. En osaa enää eritellä syitä ja seurauksia. Mutta minä rakastuin häneen, päätä pahkaa. Jossain vaiheessa kesää hän tuskastui siihen, ettemme voi tavata niin usein kuin HÄN haluaisi. Kuinka minun jaettu huomioni ei riitä. No nyt kun olen eronnut ja huomiotani saisi yllin kyllin, nyt ei enää kelpaakaan. HÄN haluaa omaa tilaa. Ymmärtäisin asian, koska niin minäkin tarvitsen omaa tilaa ja olen häneltä tiedustellut asiaa muutamaankin otteeseen. Hän ei ole antanut vastausta. Pitänyt minua epätietoisena, että missä mennään ja sitten...
Hän nolasi minut julkisesti, loukkasi ja oli ilkeä. Hän sai minut tuntemaan itseni ripustautuvaksi ämmäksi. En enää tiedä haluanko hänen kanssaan enää mitään. Hän haluaa omaa tilaa ja minä tarvitsen oman miettimisrauhani. Jotain hän särki. Enkä usko sen korjaantuvan enää. Lumous on haihtunut, vaikka haluan häntä edelleen niin kovaa, että koko kroppaa särkeen.
Mutta koska sinkkuelämä on myös oman surullisuutensa lisäksi älyttömän mukavaa ja vapaata, voi miestäkin vaihtaa lennosta toiseen. Näpsistä näin, ja homma hoituu. Tosin tämän "uuden" miehen kohdalla on kyse totaalisesta hauskanpidosta ja hyvästä seksistä, sillä hän on muuttamassa maasta pois. Miesmakuni on yleensä suurempi, jos niin voi sanoa. Pidän siis isoista miehistä, joilla on voimakkaat kädet ja leveät hartiat. Ja hyvä selkä!! Pidän myös pitkistä miehistä. Muuttaja-mies on vain pirun hyvä kroppainen, kaikessa pienuudessaan. Enkä tarkoita miehistä mittaa, en! Muuttajaa on mukava hipsutella ja halailla. Kai sitä nyt nainen saa hieman lämpöä ja läheisyyttä toivoa? Jokin vetovoima vain puuttuu...Ja hän on Toisen miehen kaveri.
Tottahan on se, että seksin harrastaminen Muuttajan kanssa on vain halua kostaa Toiselle miehelle. Näyttää, että ei minua haittaa, jos sinä et enää halua minua. Ja saada hänet mustasukkaiseksi, tai epäileväksi. Mutta ei me olla toisillemme annettu mitään lupauksia. Nyt vain haluan näpäyttää. Hän saa minun sydämeni sykkimään, pakahtumaan ja suremaan. Vitun mies!
Toisaalta se on myös todistelua siitä, että minä kelpaan. Joku on kiinnostnut minun ajatuksista ja haluaa minua fyysisesti, kun Toinen mies ei halua. Itsetuntoni, mihin olet kadonnut?
Ja onhan Muuttaja tosi mukavakin, tietysti.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Yksinäisyys lymyilee aivan nurkan takana
Nyt se on alkanut iskemään, todellisuus. Se, että toinen ei olekaan enää tässä vieressä. Seinät kaatuvat päälle, vaikka viihdyn kotona aivan hyvin. Pari viikkoa takaperin kerroin erosta vihdoin mummoille. Se oli hankalaa ja itkuksihan se sitten lopulta meni. Tuli surkea ja epäonnistunut olo. Toisaalta se meni kyllä ohi jo samana iltana. Mutta vaikeaa se oli silti. Mummot olivat yllättyneitä, pahoillaan, mutta kuitenkin minun puolellani.
Eniten tällä hetkellä pelottaa se, että yksinäisyys tulee oikeasti läsnäolevaksi. Tällä hetkellä se vain ajoittain kurkistelee nurkan takaa, mutta ei ole vielä astunut esiin. Romahdanko täysin, vai helpottaako se oloa? Ja mitä yksinäisyys ja läheisyyden kaipuuni saa minut tekemään.
Ongelma on se sama, mikä on ollut aiemmin. Haluan olla yksin, mutta en osaa. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, tarvitsen hetkittäin silitystä ja haleja. Ja seksiä. Sitäkin. Haluan, että minut hyväksytään.
Otsassani on ryppyjä. Kolmeenkymppiin on kolme vuotta. Olen eronnut. Huoliikohan minut enää kukaan koskaan?
Eniten tällä hetkellä pelottaa se, että yksinäisyys tulee oikeasti läsnäolevaksi. Tällä hetkellä se vain ajoittain kurkistelee nurkan takaa, mutta ei ole vielä astunut esiin. Romahdanko täysin, vai helpottaako se oloa? Ja mitä yksinäisyys ja läheisyyden kaipuuni saa minut tekemään.
Ongelma on se sama, mikä on ollut aiemmin. Haluan olla yksin, mutta en osaa. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, tarvitsen hetkittäin silitystä ja haleja. Ja seksiä. Sitäkin. Haluan, että minut hyväksytään.
Otsassani on ryppyjä. Kolmeenkymppiin on kolme vuotta. Olen eronnut. Huoliikohan minut enää kukaan koskaan?
Tilaa:
Kommentit (Atom)