Virallisesti Paska-Akka

Olin kirjoittanut alla olevan tekstin ulkomaan reissumme jälkeen. Se jäi taas kesken, kuten monet muutkin tekstini, joihin olen joutunut palaamaan uudestaan paremmalla ajalla. Kuitenkaan en halua poistaa tätä, koska tekstissä on hyvää ajatelmaa ja se ajatelma laittoi lopulta rattaat pyörimään...

Menneisyyden haamut kummittelee

Eilen syvällisessä humalatilassa, tulin miettineeksi taas omaa elämää ja käyttäytymistä parisuhteessa. Tai sitä, kun en osaa käyttäytyä. En tiedä mitä haluan, enkä tiedä miten saisin sen tietää.

Jokaisella meillä on omat haavamme ja arpemme. Parantuminen kestää. Yllättävän kauan. Miten edelleenkin voi vanhat haavat niin paljon satuttaa? Ja miten nillä voi edelleen olla niin suuri merkitys elämään?

Olen joskus osannut antaa itsestäni 100 % parisuhteeseen. Täydellinen luottamus, sitä se oli. Mies oli minun parasystäväni, kumppani ja rakastettuni. Hän oli kaikki. Koko elämä. Ystäväpiiri ja perhe. Kaiken piti olla täydellistä ja pudotus tuli korkealta ja kovaa. Ero tuli puskasta, en osannut yhtään varautua siihen. Enkä koskaan saanut syytä erolle. En ollut sitä valmis kuulemaan aikoinaan ja sitten kun olisin halunnut tietää, ei siihen ollut enää mahdollisuutta. Sehän se kaivelee.

Eron jälkeen ainut päämääräni oli selviytyä. Kaiken menettäneenä kohti uusia pettymyksiä. Suurimmat ongelmat parisuhteissani ovat sen jälkeen liittyneen omaan itsesuojeluvaistooni. En enää koskaan halua kokea sitä samaa. En halua koskaan jäädä enää totaalisesti tyhjän päälle.

En ajattele kyseistä miestä enää. En muista hänestä enää juuri mitään. En hyviä, enkä huonoja hetkiä...

Niin, paljon on ehtinyt tapahtua tuon syvällisen humalatilan ajatelmasta. Olen hakenut avioeroa kolme viikkoa sitten. Puolen vuoden päästä olen siis eronnut nainen.

Tuon hajatelman ansiosta, tajusin, etten voi elää onnetonta elämääni, vaan minun tulee etsiä omaa onneani vielä. En ollutkaan valmis perustamaan perhettä tämän miehen kanssa, enkä rakastanut häntä enää. Oikeastaan säälin häntä, en halunnut loukata hänen tunteitaan tai tehdä häntä onnettomaksi. Minkä hinnan olisin siitä maksanut? Oman onneni.

Meillä kaikilla on vain tämä elämä. En voi elää sitä niin kuin muut haluasivat tai odottaisivat minun elävän. Minulla on vielä aikaa. Tahdon haistella ja maistella, tahdon mennä ja tulla, tahdon olla hiljaa ja huutaa, nauraa ja itkeä. Ilman, että minun tarvitsee olla selittämässä jokaista mielenliikettäni toiselle ihmiselle. Haluan olla minä. Ja tahdon löytää itseni uudestaan. Ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen.

Olla itsekäs. Nyt olen virallisesti Paska-Akka.