Minä

Minä....kuka minä olen? Olen ihan tavallinen nainen, jonka ikä lähenee kolmeakymmentä. Asun keskisuurella paikkakunnalla, minulla on paljon tuttavia, muutama tosi ystävä, joista olen hieman vieraantunut ja yksi sielunkumppani, joka tuntee minut kaikista parhaiten, eikä tuomitse minua koskaan. Olen erittäin sosiaalinen ja nautin huomiosta. Minulla on hyvä huumorintaju ja osaan nauraa myös itselleni. Olen kätevän kokoinen ja naamakin on ihan nätti. Ulkonäkö on minulle tärkeää, ja panostan siihen. Harrastan liikuntaa epäsäännöllisen säännöllisesti ja syön terveellisesti. Silti minulla on korkea kolesteroli ja luultavasti kuolen johonkin tukokseen. Poltan tupakkaa ja juon siideriä melko usein. Minulla on aviomies ja kaksi koiraa sekä kissa, omistusasunto ja velaton auto. Olen vakituisessa työsuhteessa, nautin työstäni ja voisin elää pelkästään muiden auttamisesta. Rakastan kesää ja keväisin minuun iskee koko kehoa järisyttävä levottomuus, joka hieman laantuu kesään mennessä. Pimeä talvi saa minut kärsimään, mutta syksyn värejä voisin ihailla ikuisuuden.

En ole hyvä kirjoittamaan, en puhumaan enkä käsittelemään asioita. Olen rikkinäinen, sekaisin kuin seinäkello, enkä tiedä yhtään, mitä elämältä haluan. Toisinaan olen ihan onnellinen siinä elämässä, jota nyt elän, mutta toisinaan ahdistun elämäni rajoittuneisuutta ja tahtoisin elää vain itselleni. Olen äärimmäisen itsekäs nainen, tuijottelen mielelläni omaa napaani ja naamaani, enkä suostu näkemään omia virheitäni, syyttelen mielelläni muita. Kuitenkin samalla en uskalla elää omien mieltymysteni mukaan, vaan haen toisilta hyväksyntää sanoilleni ja teoilleni. Olen huono tekemään päätöksiä, varsinkin tärkeitä sellaisia ja jätän mielellään päätöksenteon muille. Olen sekasortoinen. Toisinaan haluaisin vain pakata tavarani ja paeta....

Menin viime kesänä naimisiin, rakastan miestäni jollakin tasolla, mutta en enää samoin kuin aikaisemmin. Olimme tässä kesän kynnyksellä lähellä erota, mutta minulla ei sitten kuitenkan riittänyt rohkeus erota. En halunnut luovuttaa, mutta samalla etsin helppoa keinoa paeta nykyistä elämääni. En haluaisi olla toiseen sidottuna, mutta en myöskään yksin. Avioliittoani varjostaa ajatukseni siitä, onko jossain olemassa jotain parempaa, juuri miulle sopivaa? Vai onko tämä juuri sitä, jota minä tarvitsen, onko elämäni nyt tässä?


Elän hyvin normaalia elämää, jollaisesta moni haaveilee (ja varmaan minäkin joskus tein niin), mutta nyt kun olen sen saavuttanut, en enää halukaan sitä. Haluan nähdä, haistella, koskettaa ja elää! En ole enää mikään pikku tyttö, olen aikuinen nainen, eikä ole hyväksyttävää olla tietämättä, mitä elämältään haluaa. Näin muut ajattelevat. Minä en. En halua kasvaa vielä aikuiseksi, haluan vielä olla päättämätön, tehdä spontaaneja asioita ja olla tilivelvollinen vain itselleni. Nyt elämäni on rivitalo-osaketta, vakituista työpaikkaa ja avioliittoa myöten sitä, mitä kaikki ovat minulta odottaneet.

Haluan myös joskus perheen, johon kuuluu lapsia. Olemme yrittäneet lasta jo useamman vuoden ja tänä kesänä menimme tutkimuksiin, joissa toivottavasti selviää, missä vika. Ja samalla käytämme ehkäisyä, seksielämämme ei ole mitenkään kovin aktiivista, eikä mitään maata järisyttävää. Se on liian nopeaa ja suunniteltua. Silti selvitämme, missä vika. Ristiriitaista sekin. Toisaalta taitaa olla ihan luonnollista haluta selvittää tällainen asia, vaikka lisääntyminen ei sinällään olekaan ajankohtaista. Onko se koskaan minulle? Olenko koskaan valmis äidiksi, kun olen niin levoton? Äitini vihjailee jatkuvasti lapsenlapsista, ja mitä minä teen? Hymyilen kauniisti ja väännän asiasta vitsiä ja sisäisesti poljen jalkaa ja huudan: "Ei vielä, ei vielä, ei vielä!" Vika on minussa, minun pääni sisällä.

Tätäkin kirjoittaessani, yritän miettiä, miten muotoilen asiat. Millaisen kuvan itsestäni annan. Pitäisi kyetä rentoutumaan, ja kirjoittamaan vain sanoja sanojen perään. Kirjoitan tätä blogia salaa. En pysty nostamaan näitä asioita taas pöydälle. Mutta tarvitsen sanoja kootakseni ajatuksiani. Kirjoituksiani pystyn lukemaan jälkikäteenkin, usein unohdan, mitä olen puhunut. Tämä olkoon eräänlainen alkusoitto sekasortoiseen elämääni...