Ihana Juhannus, ihana sää ja ihan huiput bileet! Seurakin oli ihan kiva, vaikka enemmän biletysmeininkiä olisin toivonut mukaan. Välillä olo oli kuin vanginvartija seurassa....
Ja koska koskaan ei voi toivoa enempää, niin paluu arkeen tapahtui taas pienen väittelyn merkeissä. Ihana arki. Just.
Meidän liitossa taistellaan ihan mitättömistä asioista. Mies elää kuin sikolätissä, mutta jos minä en nosta sukkaa lattialta, se on maailmanloppu. Mies ei itse korjaa jälkiään ja minunko pitäisi leikkiä hänen äitiään. Myönnän kyllä, että en ole mikään siistein ihminen, mutta en kyllä jaksa enää yrittääkään pitää tätä kämppää siistinä. Joka puolella on tavaraa ja sitten nostetaan hirveä meteli siitä, että minä en jaksa jotain pikkuasiaa tehdä.
Ja siitäkös se sota vasta syntyi, kun minua alkoi hillittömästi naurattamaan miehen reaktio. Kuulemman salailen jotain ja yritän peitellä salaisuuttani nauramalla! Täh????
Niin, rakas arki koitti sitten taas. Se siitä nollauksesta sitten....
Mitenköhän pitkään tätä vielä jaksaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Omat hajatelmat